Sashikokirjonta

Parsimisen taidetta. Korjaa ja korista japanilaisittain. Vanhat japanilaiset tekniikat ovat oikeita malliesimerkkejä säästämisestä. Käsitöissä on marttamainen henki. Taustalla on tekstiilien kunnioitus ja tuhlaamisen välttäminen.

Sashiko on vanha japanilainen kansanomainen kirjontatekniikka. Sitä voi käyttää sekä vaatteiden kuluneiden kohtien vahvistamiseen että koristeluun. Japanin pohjoisosan kylmissä oloissa entisaikoina vaatteiden paksuutta lisättiin tikkaamalla kankaita kerroksittain. Samalla luotiin kauniita tikkauskuvioita. Kankaat olivat kalliita ja vaikeasti saatavia, joten kimonokankaat kierrätettiin uuteen käyttöön viimeistä tilkkua myöten.

Boro-nimellä kutsutaan tekstiilejä, joissa on tikattu pieniä tilkkuja limittäin ja päällekkäin. Ne ovat olleet varsinaisia säästämisen malliesimerkkejä – pienikin tilkku sopi vahvistamaan olemassa olevaa vaatetta. Boro-tekstiilit olivat monesti hyvin paksuja, sillä kangaskerroksia oli useita. Niitä käytettiin myös suojavaatteina vaikkapa tulipaloissa. Tekniikan kehittivät alun perin köyhät munkit 600–700-luvuilla. He ompelivat vaatteensa löytämistään räsyn palasista.

Zokin on pölyriepu, jossa kankaanpaloja on tikattu päällekkäin. Riepuja on käytetty kaikkeen puhdistamiseen ja niitä on tehty kotiin eri tarkoituksia varten.

Valkeaa Sinisellä

Sashikossa ja boro-tekstiileissä käytetään etupistoja. Erityistä pistoille on, että ne ovat nurjalla puolella lyhyempiä kuin oikealla.

Sashikolle tyypillinen pohjakankaan väri on indigonsininen ja kuviot on kirjottu valkoisella. Geometriset kuviot toistuvat ja muodostavat kiehtovaa pintaa. Kuvioilla on usein myös nimet.

Korjaamisessa ja vahvistamisessa voi hyvin käyttää pelkkiä edestakaisin kulkevia pistorivejä. Keksi itse omia malleja!

Teksti, mallityöt ja ohjeet Anja Aalto, kuvat Sari Tammikari

NEULATYYNY Shasiko-tekniikalla

Koko 10 cm x 10cm

Työtäsi varten tarvitset seuraavat tarvikkeet.

Tausta- ja pohjakankaaksi 12 x 12 cm:n kokoiset palat keskivahvaa puuvilla- tai pellavakangasta. Kuluneet käsinkudotut pyyhkeet, pöytäliinat ja farkut ovat hyvää materiaalia.

Sinistä helmilankaa n:o 5. Voit käyttää ohuempaa helmilankaa kaksinkertaisena.

Teräväkärkinen, pitkä ja ohut kirjontaneula. Jäljentämispaperia, kuulakärkikynä.

Vähän polyestervanua täytteeksi.

Kuvio

Piirrä 7 x 7 cm:n kokoinen neliö. Piirrä harpin tai sopivan astian avulla neliön keskelle ympyrä, jonka säde on 7 cm. Piirrä neliön kulmista kaaret keskelle päin, säde on sama kuin ympyrässä.

Ohje neulatyynyyn

Jäljennä kuvio paperille. Aseta jäljentämispaperi kangasta vasten ja kuvio sen päälle, piirrä kuvion viivat kynällä. Kokeile ensin tilkulle, että merkintä ei ole liian vahva eikä jää näkyviin pysyvästi. Voit piirtää tummiin kankaisiin kuvioita myös räätälinliidulla.

Pistot ovat etupistoja, mutta ne poikkeavat totutuista: kahden oikealla puolella näkyvän piston väli (eli nurjan puolen pisto) on pituudeltaan vain puolet tai 1/3 oikealla näkyvästä pistosta.

Huomaa, että siellä, missä kuvion viivat kohtaavat, pistot eivät risteä oikealla keskenään. Pistot eivät kosketa toisiaan, vaan esimerkiksi kulmassa tai risteyskohdassa kohtaavien pistojen keskellä on pieni tyhjä alue (ks. piirros).

Ota neulalle useita pistoja yhtaikaa ja vedä sitten neula läpi kerralla. Varo, ettei lanka ala kiristää ja rypistää työtä.

Jätä kulmiin aina kääntyessäsi pieni lenkki nurjalle. Voit venyttää työtä hieman käsin ja saada kireyden pois.

Höyrytä työ kevyesti.

Aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele paininjalan etäisyydeltä reunasta. Jätä kääntöaukko.

Ompele ripustinta varten 4–5 yhtä pitkää lankalenkkiä. Käytä apuna sormea, jotta saat langoista yhtä pitkiä. Päällystä pohjalangat ompelemalla vieri viereen punospistoja.

Käännä ja täytä tyyny vanulla. Ompele kääntöaukko kiinni käsin.

Onko nyt paikan paikka?

Lainaa ideoita sashiko- ja boro-tekniikoista, kun korjaat farkkutakkiasi tai muuta lempivaatettasi. Käytä helppoja ja ronskeja etupistoja, joiden ei edes tarvitse olla prikulleen samanmittaisia.

Paikkaamistasi varten tarvitset seuraavia tarvikkeita.

Helmilankaa, teräväkärkinen, melko pitkä neula, sakset.

Hauskoja pieniä kangaspaloja esim. käsikudotuista vanhoista pyyhkeistä tai retrokankaista.

Sormustin helpottaa työskentelyä, jos kangaskerrokset ovat paksuja.

PAIKKA

Leikkaa paikkakangas sopivan kokoiseksi. Se saa olla suurempi kuin paikattava kulunut alue tai reikä. Voit purkaa paikan reunoista muutaman langan, jos haluat hapsuja. Aseta paikka kuluneen kohdan päälle tai alle, kiinnitä nuppineuloin.

Tikkaa etupistoin edestakaisin paikan yli. Voit tikata myös eri suuntiin ja tehdä esimerkiksi kaarevia pistorivejä.

Kuluneen kohdan vahvistaminen

Vahvista kulunut kohta ompelemalla sen yli etupistoja. Voit ommella pistoja eri suuntiin. Näin vahvistat vaikka farkkujen haarat tai polvet.