Silakka
Silakka on saalismäärän vuoksi Suomen tärkein kalalaji. Silakka on yksi harvoista eliölajeista, joka viihtyy Itämeren murtovedessä.
Silakka (Clupea harengus membras) Itämeressä elävä parvikala. Se on sillin alalaji, ja käytännössä ne ovat samaa lajia. Silakka on silliä hidaskasvuisempi, pienempikokoisempi ja vähärasvaisempi. Toisena eroavaisuutena on niiden elinympäristö. Sillit elävät pääsääntöisesti Atlantilla, kun taas silakat elävät Itämeren alueella.
Silakka on tavallisesti 14-18 senttimetriä pitkä ja painoa sillä on 30-100 grammaa. Silakka on ulkonäöllisesti samanlainen sillin kanssa, tosin hieman pienempi. Väritykseltään se on muutoin hopeanhohtoinen, mutta yläselkä on sinivihreä. Siltä puuttuu myös kylkiviiva.
Elinympäristö ja kalastus
Silakkaa esiintyy pääasiassa Itämeren alueella. Sen elinolosuhteet ovat poikkeukselliset siinä määrin, että harva eliölaji viihtyy Itämeren kaltaisessa murtovedessä eli makean ja suolaisen meriveden sekoituksessa. Se on ainutlaatuinen myös siitä syystä, että se on ainut varsinainen merikala, joka esiintyy runsaana koko Suomen merialueilla. Silakka on merkittävä saalislaji ja saalismäärältään sitä voidaan pitää Suomen tärkeimpänä kalana. Sitä pyydetään ympäri vuoden pääasiassa troolaamalla. Vapaa-ajan kalastajat pyytävät silakkaa puolestaan usein verkoilla tai litkaamalla.
Silakka raaka-aineena
Silakkasaaliista suurin osa käytetään rehuna. Se jauhetaan kalajauhoksi ja käytetään ravintona turkistarhauksessa ja kalankasvatuksessa. Silakkaa käytetään myös ihmisravintona, mutta suurin osa siitä menee kuitenkin vientiin. Silakkaa on tarjolla monessa eri muodossa. Tuoreena sitä löytyy niin kokonaisena, perattuna, fileinä tai nahattomina fileinä. Silakkaa voi valmistaa monipuolisesti eri menetelmin niin paistamalla, hiillostamalla ja savustamalla kuin keittämällä, suolaamalla ja marinoimalla. Tarjolla on myös erilaisia silakkavalmisteita, kuten puolisäilykkeitä ja pihvejä sekä savu- ja hiilisilakoita. Hapansilakka on ruotsalainen perinneherkku, joka valmistetaan bakteerikäyttämisen avulla. Sille tyypillistä on voimakas ja erikoinen haju.
Säilytys
Tuoreen kalan säilytyslämpötila on sama kuin sulavan jään, eli mahdollisimman lähellä nollaa astetta. Kotioloissa tuore kala kannattaakin valmistaa ruoaksi vuorokauden sisällä ostohetkestä. Savustettu tai paistettu kala sen sijaan säilyy pari kolme päivää.
Terveysvaikutukset
Silakka on ravinteikasta ruokaa ja muiden rasvaisten kalojen tapaan se sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja sekä D-vitamiinia. Omega-3-rasvahapot ja D-vitamiinit tekevät erityisen hyvää verisuonille, sydämelle ja luustolle ja vaikuttavat positiivisesti myös aivotoimintaan, mielialaan ja keskittymiskykyyn.
Ikääntyessään silakkaan kertyy terveydelle vaarallisia dioksiinia ja PCB-yhdisteitä. Tämän vuoksi suurikokoisten silakoiden syöntiä joudutaan rajoittamaan ja suositeltu syöntimäärä on 1-2 kertaa kuukaudessa.
Silakkamarkkinoita vietetään syksyisin syy-lokakuussa. Eri puolilla rannikkoa vietettävissä silakkamarkkinoilla on runsaasti tarjolla erilaisia kalastajien omia silakkatuotteita.
Ympäristönäkökulma
Silakka on mainiota ravintoa, jonka käyttöä kannattaa suosia. Silakka kalastetaan pääosin Selkämereltä, jossa niiden kanta on tällä hetkellä vahva. Niiden kalastus on myös kestävällä tasolla. Sillin tapaan silakat viihtyvät parvissa melko lähellä pintaa, joten niiden pyynti on helppoa ilman, että pyynnistä aiheutuisi sivusaalisongelmia. Pyynnistä ei siis aiheudu juurikaan haittaa muulle meriluonnolle.
Näin perkaat silakan
Katso alta kuvalliset ohjeet silakan perkaamiseen.
Jos teet ruoaksi paistettuja silakoita, toista vaiheet 1-2.
Jos teet ruoaksi silakkapihvejä, toista vaiheet 1-3.
Jos teet ruoksi oikein hienoa kalakeittoa, toista vaiheet 1-4.
