Historian havinaa

Jouluna pistetään parasta pöytään. Sellaisinakin aikoina, kun ruokaa on ollut niukasti, jouluna on yritetty ylittää arki. “Yölläkin saa syödä” on tuttu hokema ja ammoin jouluruokia todella pidettiin esillä niin kauan kuin jotain oli jäljellä.

Ennen kirkossa käynti oli suurin yhteinen tekijä talven juhlassa. Riisi oli kallisarvoista ja ohra tavallista, joten joulupuuro tehtiin riisistä, jos sitä saatiin. Suomalaisten jouluruokaperinteessä erityistä ovat laatikot, erityisesti lanttu- ja perunalaatikko. Laatikkoruoka on ollut köyhän maan tapa tehdä olemassa olevista aineksista herkullista ja vähän parempaa ruokaa. Kinkku alkoi yleistyä jouluruokana vasta 1930-luvulla, mutta valtasi joulupöydät nopeasti.

Marttojen Emäntälehti, nykyinen Martat-lehti, ei julkaissut alkuvuosinaan joulureseptejä. Tärkeintä jouluvalmisteluissa olivat erilaiset askarteluohjeet kuten himmelit, kynttilänjalat ja kuusenkoristeet. Ensimmäiset joulureseptit julkaistiin lehdessä vuonna 1926, jolloin tehtiin wierreleipää, vehnästä, torttuja, kääresylttyä ja maksapiirasta. Joulukinkku ja -porsas mainitaan lehdessä ensimmäisen kerran vuonna 1932.

Pian sotavuosien jälkeen vuonna 1947 julkaistiin valekinkun resepti, jossa jauhetun lihan joukkoon sekoitetaan perunaa, mausteita ja maitoa, ja massasta muotoillaan uunipannulle “kinkku” paistettavaksi. Sodan jälkeinen ruokasäännöstely loppui vuonna 1954, jolloin erilaisten reseptien määrä lisääntyi myös Emäntälehdessä. 1950-luvulla joulureseptit saivat vaikutteita ulkomailta ja vuonna 1955 julkaistiin paistetun kalkkunan resepti, vaikka se oli todella harvinainen raaka-aine siihen aikaan.