Juhannusperinteet
Jo ammoisina aikoina esivanhempamme viettivät säänjumala Ukon juhlaa keskikesällä varmistaakseen hyvän sadon ja hedelmällisyyden, ja keskiajalla kirkko omisti kesäkuun 24. päivän Johannes Kastajan syntymäjuhlaksi. Johanneksesta juontaakin juhlan suomenkielinen nimi ”juhannus”, mutta keskikesän juhlaa on kutsuttu myös ruotsinkielisellä nimellä ”midsommar” sekä siitä johdetuilla nimillä ”mittumaari” ja ”mettumaari”.
Vuodesta 1955 lähtien juhannusta on vietetty kiinteän päivän sijaan kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina. Juhannusaatto on aina tätä lauantaita edeltävä perjantai. 1930-luvulta saakka juhannus on ollut myös virallinen liputuspäivä. Juhannus onkin ainoa ajankohta, jolloin lippu saa olla salossa läpi yön, juhannuspäivän iltaan klo 21:een saakka.
Juhannuksena nautitaan valoisasta yöstä, ja monet suuntaavat luonnon helmaan ja vesistöjen äärelle. Monet juhannusperinteistä ja -taioista liittyvätkin läheisesti luontoon. Valitse itsellesi mieluisa tapa juhlia tai kehitä aivan omat perinteesi!
Juhannusperinteet
- Koivut kuuluvat suomalaiseen juhannusperinteeseen. Niitä on aseteltu oven pieliin ja tuotu sisäänkin saakka. Koivunoksista sidottu vihta tai vasta on juhannussaunan vakiovaruste! Voit myös asetella koivunoksia maljakkoon tai sommitella ruokapöydän koristeeksi. Myös pihlaja on kuulunut monella paikkakunnalla juhannuskoristeluihin. Muista kuitenkin, että oksia saa taittaa puista vain maanomistajan luvalla.
- Suomenruotsalaisella rannikkoalueella juhannusperinteisiin kuuluu juhannussalko, majstång, joka koristellaan köynnöksillä ja seppeleillä.
- Sauna kuuluu Suomessa moneen juhlaan – niin myös juhannukseen. Juhannussaunassa on saatettu käydä jo päivällä, jotta oltaisiin puhtaina ottamassa yötöntä yötä vastaan. Katso Marttojen ohjeet saunan pesuun.
- Luonnonkukilla on pyritty ennustamaan tulevaa puolisoa. Paikkakunnasta riippuen on kerätty seitsemän tai yhdeksän luonnonkukkaa ja laitettu ne yöksi tyynyn alle. Uskomuksen mukaan näin voi nähdä tulevan puolisonsa unessa. Voit myös kerätä kukat maljakkoon juhannuspöytää koristamaan.
- Muitakin avio-onneen liittyviä taikoja tunnetaan suomalaisessa kansanperinteessä. Kasteisella niityllä kieriskeleminen juhannusyönä takasi hyvän naimaonnen. Kaivoon katsoessa puolestaan saattoi nähdä tulevan puolisonsa veden pinnassa. Juhannussaunan jälkeen saunan katolle heitetyn vihdan varsi osoitti suunnan, josta tuleva puoliso tulisi.
- Juhannuskokot ovat valaisseet erityisesti järvien rantoja vuosisatojen ajan. Alun perin kokkojen tarkoitus on ollut pitää pahat henget loitolla. Jos sytytät kokon, muista turvallisuus ja tarkista, onko alueelle annettu metsäpalo- tai ruohikkopalovaroitus ja näin ollen tulentekokielto. Jos varoitus on annettu, avotulen teko on kielletty.
- Juhannustanssit keräävät tanssikansaa lavoille ympäri maan, ja häitäkin on perinteisesti juhlittu juhannuksena. Mieluisalla musiikilla juhannustanssit syntyvät vaikka omassa pihassa tai olohuoneessa.
- Koko maan laajuisia ruokaperinteitä ei ole juhannukselle muodostunut, mutta kala, esimerkiksi lahna, on ollut tavanomainen juhannusruoka samoin erilaiset maitotuotteet, kuten leipäjuusto ja viilipiimä.
- Jos aiemmin tapana oli suunnata maaseudulle juhannuksen viettoon, nykyisin myös kaupungeissa järjestetään erilaisia konsertteja, festivaaleja ja muita tapahtumia. Juhannuksen tunnelmaan ei siis välttämättä tarvita omaa mökkirantaa: juhannus tulee myös kaupunkiin!