Variksenmarja

Variksenmarja (Empetrum nigrum) on 10–30 cm korkea ainavihanta varpukasvi, joka kasvaa maanmyötäisesti. Ikivihreät lehdet ovat neulasmaisia, ja punaiset kukat puhkeavat lehtihankoihin touko–kesäkuussa. Mehevä luumarja on kiiltävän musta. Satokausi on pitkä ja kestää elokuun alusta ensilumiin asti. Erityisesti Lapissa variksenmarja tunnetaan nimellä kaarnikka.

Variksenmarja viihtyy kuivahkoilla ja tuoreilla kankailla sekä aapasoiden rämemättäillä. Marjasta kasvaa Suomessa kahta eri lajia, etelän- ja pohjanvariksenmarja. Näistä Pohjois-Suomessa kasvava pohjanvariksenmarja on runsassatoisempi. Variksenmarja tuottaa suurimmat sadot Pohjois-Suomessa, Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Marjaa voitaisiin käyttää paljon nykyistä enemmän, koska sen sato on hyvänä satovuotena lähes yhtä suuri kuin mustikalla, eli 120–160 miljoonaa kiloa.

Nimestään huolimatta variksenmarjat eivät tiettävästi ole varisten suosikkimarjoja, mutta ne maistuvat oraville, kanalinnuille ja karhuille. Kasvin nimi lienee alkuaan tarkoitettu halventamaan marjaa vaikkapa mustikkaan verrattuna, kuten myös nimitykset kraakunmarja, sianmustikka ja harakanmarja.

Käyttö ja säilöntä

Miedonmakuinen variksenmarja sopii hyvin leivonnaisiin, marjakeittoihin, puuroihin ja pirtelöihin, joihin se tuo sinisenviolettia väriä. Variksenmarjasta valmistetaan myös marjaviinejä ja marjajauhetta. Ennen käyttöä marjat tulee puhdistaa oksista ja lehdistä.

Säilönnässä variksenmarjaa kannattaa yhdistellä runsashappoisempiin marjoihin. Mehuksi sitä voi valmistaa esimerkiksi musta- ja punaherukan, puolukan ja mustikan kanssa. Hilloon sopii kumppaniksi myös raparperi.

Terveysvaikutukset

Variksenmarjaa on pidetty oikeana terveysmarjana. Saamelaiset ovat käyttäneet sitä ruokana ja lääkeaineena satoja vuosia. Sillä on torjuttu mm. keripukkia. Liikarasituksen ja päänsäryn on uskottu kaikkoavan variksenmarjan voimalla. Variksenmarja on hyvä ravintokuidun lähde, onhan siinä kuitua yli 5 mg/100 g. Marja sisältää C-vitamiinia 11 mg/100 g, eli kaksi kertaa enemmän kuin mustikka, puolukka ja karpalo. Siemenet saattavat ärsyttää herkkävatsaista.